Tunnetuja virolaisia ortodokseja

Kokoamme tänne tietoja tunnetuista virolaisista ortodokseista.

Arkkipiispa Herman

Virolaisesta arkkipiispa Hermanista Suomen ortodoksit saivat vahvasti kansallismielisen johtajan. Hän toimi arkkipiispana 30 vuoden ajan.

(Kuva: VYS:n kuva-arkisto)

 Suomen autonomisen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Herman (siviilinimeltään Herman Aav) syntyi Viron Hellamaalla Muhussa 2. syyskuuta 1878 ja kuoli 14. tammikuuta 1961. Hänen isänsä Vassili oli kanttori. 

Koulunkäynti ja opiskelu sekä työt Virossa

Herman Aav kävi Hellamaan seurakunnan kirkkokoulun, Kuressaaren kaupungin alkeiskoulun ja opiskeli Riian hengellisessä koulussa sekä pappisseminaarissa vuodesta 1894 alkaen. Jo opiskelunsa aikana hän toimi mm. Haapsalun kanttorina sekä diakoni- ja pappisvihkimyksiensä jälkeen 1904 pappina Lellen, Vändran ja Mustjalan seurakunnissa. Hän oli myös Kuresaaren piirinvalvoja. Näiden kirkollisten tehtävien lisäksi monipuolinen pappismies ehti toimia mm. maatalouskomiteoissa, raittiusseuratyössä, toimittajana, opettajana ja erilaisissa luottamustehtävissä hiippakunnassaan. Hän oli myös kohtalaisen tuottelias uskonnollinen kirjailija ja lehtikirjoittaja. 

Piispaksi Suomeen murroksessa

Vuonna 1922 kirkolliskokous valitsi Herman Aavin apulaispiispaksi ja hän tuli Suomeen Sortavalan piispaksi. Piispa Herman oli virolainen, hän ei osannut aluksi suomea kovinkaan hyvin, leskimies, jolla oli kuusi lasta: kolme poikaa ja kolme tytärtä. Suomen kirkko oli 1922 ajautumassa kaaokseen suomalaisten ja venäläisten luottamuspulan takia. Venäjän kirkosta ei saatu tilannetta selkeyttävää tukea. Suomalaiset alkoivat valtiovallan avulla etsiä ratkaisua muualta. Kesällä 1923 rovasti Sergei Solntsev, senaattori E.N Setälä ja Herman Aav matkustivat Konstantinopoliin tiedustelemaan mahdollisuuksia solmia kanoninen suhde Ekumeeniseen patriarkaattiin. Matkalla oli mukana Viron kirkon päämies, metropoliitta Aleksanteri (Paulus, k. 1953 ) samalla asialla. Kerrotaan Viron kirkon lainanneen matkarahat Suomen kirkon edustajille Suomen kirkon huonon taloudellisen tilan vuoksi. Ekumeeninen patriarkka Meletios IV (Metaksàkis, k. 1935) ei katsonut voivansa myöntää Suomen ja Viron kirkon lähetystön toivomaa autokefaliaa, mutta antoi molemmille kirkoille autonomisen aseman alaisuudessaan. Samalla Herman Aav vihittiin Suomen arkkipiispakunnan apulaispiispaksi  ja vuoden 1924 hiippakunta-asetuksessa piispa Hermanin arvonimeksi tuli Karjalan piispa. Arkkipiispa Serafim siirrettiin vuoden 1924 alusta alkaen lakkautuspalkalle ja tähän tehtävään valitsi kirkolliskokous vuonna 1925 piispa Hermanin. Tässä yhteydessä arkkipiispanistuin siirrettiin Viipurista Sortavalaan, ja uudeksi arvonimeksi tuli Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa. Uusi piispa sai maahan tullessaan hoidettavakseen todella haastavan työkentän; vielä käynnissä ollut ajanlaskukiista oli mittavin haaste, jonka hän selvitti todella taitavasti.  

Kansallistaja, jälleenrakentaja, eheyttäjä, kirjailija

Arkkipiispa Hermanin elämä ja toiminta Suomessa oli aktiivista kirkon hengellisen ja aineellisen elämän rakentamisen kautta. Arkkipiispa arvosti Suomea ja Karjalaa, isänmaallisuutta ja kansallisia perinteitä. 

Usean lapsen yksinhuoltajuus tuotti hänelle runsaasti lisää huolia.

Arkkipiispa Hermanin kirjallisesta tuotannosta ja sen suomenkielisestä asusta vastasi loppuun asti rovasti Aari Surakka.

Lähde : Wikipedia/VYS

Birk Ado

 Poliitikko, 1. tasavallan aikainen pääministeri.  Ortodoksisessa kasteessa saanut nimen Avdi; 14. marraskuuta 1883 Tarvastussa. Kuoli 2. helmikuuta1942 Venäjällä, Sverdlovski oblastissa, Sosvassa oli  Viron pääministeri 28. kesäkuuta 1920 30. heinäkuuta1920 asti.

Perhe kuului Suislepan ortodoksiseen seurakuntaan. 

Koulutus

1894. valmistunut Riian ortodoksisesta seminaarista1905–1907 Opintoja Pietarin Hengellisessä seminaarissa 1907–1908 Opintoja Tarton oikeustieteellisessä tiedekunnassa 1908–1911 Opintoja Pietarin oikeustieteellisessä tiedekunnassa 1911 opintoja Leipzigin oikeustieellisessä tiedekunnassa. 

Töökohad

1911 – 1912. Tallinnan tilastoviraston johtaja
1912– 1917 Jaan Poskan avustaja
1927 liikemies Tallinnassa

Poliitiline ja diplomaatiline tegevus

1913. aastast kuulus Tallinna linnavolikokku, oli eesti-vene bloki üks juhtivaid tegelasi 1917–1919 Maanõukogu liige Eesti Radikaaldemokraatliku Erakonna poolt juuli 1917 Maanõukogu ajutine sekretär 1918 Eesti esindaja Helsingis november 1918 – veebruar 1919 Maanõukogu esimees, Asutava Kogu valimiste peakomitee esimees 1919–1920 Asutava Kogu liige Eesti Rahvaerakonna poolt 1919–1920 Asutava Kogu teine abiesimees november 1919 – juuli 1920 välisminister Jaan Tõnissoni esimeses valitsuses 1920 välisminister Jaan Tõnissoni teises valitsuses 28. juuli – 30. juuli 1920 oli määratud peaministriks, kuid ei astunud ametisse (peaministri kohuseid täitis Jaan Tõnisson) 1920–1922 I Riigikogu liige Eesti Rahvaerakonna poolt 1921–1922 Harju maakonnanõukogu liige 1922–1926 Eesti saadik Nõukogude Liidus 1925 välisminister Jüri Jaaksoni valitsuses  

Vabatahtlikud ametid

 1917–1924 Tallinna Vabatahtliku Tuletõrjujate Seltsi esimees, tegeles seltsi eestistamisega 1919–1922 Üleriikliku Tuletõrjujate Liidu esimene esimees Alates 1920. aastatest tegev EAÕK-s, 1939–1940 oikumeenilise sekretärina.  

Elulugu

 Riia vaimulikus seminaris õppides õhutas Birk eestlastest õpingukaaslastest eestlust ning juhatas nende Taaralaste koori, mis esines Riia Eesti Seltsi pidudel. Üliõpilasena Peterburis oli Birk Eesti üliõpilaste abiandmise seltsi asutajaliige. Ta tegi kaastööd Peterburi Teatajale ning kuulus mõnda aega ka selle toimetusse. Tallinnas töötades osales ta Tallinna Põllumeeste Seltsi tegevuses. Ta toimetas Tallinna Teataja juriidilist lisa. Ta osales 1917 Eesti Talurahva Liidu ja Eesti Radikaaldemokraatliku Erakonna asutamises ning oli nende organisatsioonide juhtide seas. Ta korraldas ajutist miilitsat Tallinnas ja Põhja-Eestis. Aprillis 1917 viibis Birk Tallinna komitee esindajana ülevenemaalisel linnadeliidu kongressil ja kaitses seal Eesti kubermangukomissari Jaan Poskat pahempoolsete rünnakute vastu. Juulis 1917 oli ta Eesti Rahvuskongressi üheks abijuhatajaks. Maanõukogu liikmena käis ta septembris 1917 Kiievis Venemaa väikerahvaste kongressil, kus muuhulgas arutati väikerahvaste iseseisvuse väljakuulutamist. Saksa okupatsiooni ajal pidas ta Ajutise Valitsuse ülesandel ühendust Soomega. Pärast okupatsiooni lõppu valiti Birk Maanõukogu esimeheks. Novembris 1918 osales Birk Ajutise Valitsuse ühe volinikuna läbirääkimistel Winnigiga ja lepingu sõlmimisel. Septembris 1919 käis Birk Eesti rahudelegatsiooni esimehena Pihkvas nõupidamistel Nõukogude Venemaa delegatsiooniga. Birk oli I Riigikogu liige. 1922. aastal määrati ta Eesti saadikuks Nõukogude Liidus. 1926. aasta alguses ei oldud Eesti välisministeeriumis rahul asjajamisega Birgi juhitavas Moskva saatkonnas. Aprillis 1926 määrati saatkonna nõunikuks August Johannes Schmidt. Seda sammu tõlgendas Birk enda vastu suunatuna. Juuni alguses kutsuti Schmidt Nõukogude Liidu nõudmisel Moskvast tagasi. Mai lõpus ja juunis 1926 kutsus välisminister Ants Piip Birki mitu korda Tallinna, kuid too keeldus tulemast, tuues põhjenduseks tehnilisi raskusi. Välisministeeriumi ametnik O. Öpik saadeti Birgi tuleku kiirendamiseks Moskvasse. Birk ei allunud ka riigivanem Jaan Teemanti käsule Tallinnasse ilmuda. Ta saatis riigivanemale kirja, milles süüdistas välisministrit Eesti-Vene suhete normaalse arengu raskendamises. Kiri ilmus ilma riigivanema loata Postimehes ja Ühenduses. 18. juunil 1926 tagandas valitsus Birgi saadikukohalt. Ta keeldus tagasi pöördumast. 20. juunil lahkus Birk asjaajamist vormikohaselt üle andmata saatkonnast ning sõitis Lõuna-Venemaale. Hiljem selgus, et ta elas pärast põgenemiskatsele järgnenud kinnipidamist OGPU järelevalve all Vorone?is ja Kaukaasias. Juuli alguses 1926 peeti Tallinnas Eesti välissaadikute konverents, mis mõistis Birgi käitumise hukka. Riigivanem Jaan Teemant pidas Riigikogus kõne, milles süüdistas Birki raskes kuroteos. Eesti Rahvaerakond tegi ettepaneku anda asi Riigikogu väliskomisjoni uurida, kuid see ei läinud Riigikogus läbi. Ajalehes Izvestija ilmus 13. juulil ja 4. augustil 1926 kaks Birgi allkirjaga artiklit, milles süüdistati Eesti välispoliitika juhte ja Eesti kindralstaapi Nõukogude Liidu vastase sõjalise rinde organiseerimises koostöös välisriikidega (sealhulgas Poolaga) ning esitas tagasiastumispalve (esimene artikkel) ning kuulutas, et on sunnitud elama eraisikuna Nõukogude Liidus (teine artikkel). Hiljem ütles Birk, et teda oli ähvardustega sunnitud neile alla kirjutama. Juunis 1926 olevat ta kutsutud välisasjade rahvakomissariaati, kus selle töötaja Loganovski ?anta?eeris teda viidates ebaseaduslikele finantsoperatsioonidele ning nõudis temalt Nõukogude eriteenistuste salaagendiks hakkamist. Birk püüdis põgeneda Soome, kuid ta peeti kinni. Siis ta kirjutaski artiklitele alla. Välisminister Friedrich Akel pidas Riigikogus kõne, milles ta kummutas need süüdistused. Augustis 1926 põgenes Eesti Moskva saatkonna masinakirjutaja Juuli Kera Riia kaudu Venemaale, kus ta pandi elama Ado Birgi juurde. Selgus, et Kera oli juba varem olnud GPU agent ning tal olid olnud Birgiga lähedased suhted. Moskvasse tagasi viidud Birk viibis seal vahi all. Märtsi alguses 1927 kasutas Vorobjovi mägedes lubatud jalutuskäigul viibiv Birk ära valvuri astmahoogu ja põgenes. Ta ilmus Norra saatkonda ning palus Eesti saatkonnalt kaitset ja Eestisse sõitmise võimalust. Et Nõukogude võimud (välisasjade rahvakomissariaat) ei teinud sellele takistusi, pääses ta 9. märtsil 1927 Eestisse tagasi. Ta paigutati kohe eeluurimisvangistusse. Talle esitati süüdistus valitsuse käsu täitmata jätmises ning Eesti riiklikku julgeolekut ohustavate salajaste teadete avaldamises välismaa ajakirjanduses Nuhtlusseaduse § 393 ning Uue Nuhtlusseaduse § 111 lõigete 1 ja 3 järgi. Tema üle mõistis kohut Tallinna-Haapsalu rahukogu. Istungid olid osaliselt kinnised. Üks tema kaitsjatest oli vandeadvokaat August Rei. Tunnistajatena esinesid teiste seas Jaan Teemant, Jaan Tõnisson, Mihkel Martna, Friedrich Akel, Ants Piip ja Theodor Rõuk. Novembris 1927 mõisteti ta salajaste teadete edastamises õigeks ja saadiku ametist tagandatuks valitsuse käsust üleastumise pärast süüdi. Protsessiga kaasnes Eesti ajalehtedes süüdistusi kindralstaabile välispoliitikasse sekkumise pärast. Jaan Tõnissoni ja Eduard Laamani ning Ants Piibu ja August Rei vahel sugenes isiklik vastasseis.  

Vangistamine ja surm

 NKVD vangistas Birgi 14. juunil 1941. 23. jaanuaril 1942 mõistis NSV Liidu erinõupidamine ta surma. Ta viibis Sverdlovski oblasti Turini rajooni Sevurallagi Sosva vangilaagris. Birk mõisteti surma, kuid suri väidetavalt enne otsuse täideviimist. NKVD dokumentide järgi "saabus surm südametegevuse lakkamise tagajärjel".

In English

 Aadu (Ado) Birk* 14.11.1883 in the Tarvastu rural municipality† 02.02.1942 in Sosva, Oblast of Sverdlovsk, Russia  Prime Minister28.07.1920-30.07.1920 1917 provisional secretary of the Estonian Province Assembly (Eesti Maanõukogu), 1918 representative of Estonia in Helsinki, 1918-1919 Chairman of the Estonian Province Assembly and Chairman of the General Committee for the election of the Constituent Assembly (Asutav Kogu), 1919-1920 Assistant Chairman of the Constituent Assembly, 1919- 1920, 1920, 1925 Minister of Foreign Affairs. 1917-1919 member of the Estonian Province Assembly, 1919?1920 member of the Constituent Assembly, 1920-1922 member of the Riigikogu. 1922-1926 Estonian Ambassador to the Soviet Union. Graduated from the Theological (Orthodox) Seminary in Riga, studied in the St. Petersburg (Orthodox) Theological Academy, and in the law departments of the Tartu (1907-1908), St. Petersburg (1908-1911) and Leipzig (1911) universities.  1911-12 Head of the Tallinn Statistical Bureau. 1912-1917 solicitor to barrister Jaan Poska. As an Ambassador to the Soviet Union, had in the beginning of 1926 a conflict with the Estonian Ministry of Foreign Affairs, refused to return after his demotion. In summer 1926 fell victim to the provocation of the Soviet secret service GPU, was imprisoned in Russia, returned to Estonia in 1927. Was accused of forwarding secret information to the USSR and was in pretrial imprisonment, in November 1927 was acquitted by the Tallinn-Haapsalu Peace Council (Rahukogu). After that a businessman in Tallinn.  In 1917-1924 chairman of the Tallinn Voluntary Society of Firemen, in 1919-1922 chairman of the All-Estonian Union of Firemen. On the second half of 1920s and in the 1930s active in the Estonian Apostolic Orthodox Church (EAOC), 1939-1940 the Ecumenical Secretary of the EAOC.  

Arrested by the NKVD (People's Commissariat of Internal Affairs, here the Soviet State Secret Police) 14.06.1941, was in the Sosva prison camp, was sentenced to death but died before the execution.

Patriarkka Aleksi II 

Aleksei Mihailovitsh Ridiger (ven. Алексей Михайлович Ридигер) eli Aleksi II (s. 23. helmikuuta 1929 Tallinna) on Moskovan ja koko Venäjän patriarkka. Hänen alkuperäinen  nimensä on Aleksei Mihailovitsh von Rüdiger.

(Kuva: VYS:n kuva-arkisto/Ari Sirviö)

Nuorena yhteyksiä Suomeen

Hänen isänsä oli baltiansaksalaista sukua oleva lakia opiskellut pappi Mihail Aleksandrovitsh von Rüdiger (Pietari 1902–1964) ja äitinsä Jelena Josifovna Pisareva (1902–1959), jonka Venäjän armeijaan kuuluneen eversti-isän bolshevikit ampuivat. Nuoruudessaan hän kävi usein Virosta Suomessa Valamon luostarissa. Aleksin isä vihittiin papiksi Saksan miehityksen aikana 1942.

Kirkollinen ura alkaa

Vuonna 1947 Aleksi lähti opiskelemaan Leningradin hengelliseen seminaariin ja akatemiaan, missä hän valmistui teologian kandidaatiksi 1950. 3. syyskuuta 1961 hänet vihittiin Tallinnan piispaksi. Marraskuussa 1961 hänestä tuli kirkon ulkomaanosaston varajohtaja. Kesäkuussa 1964 hänet nimitettiin arkkipiispaksi ja joulukuussa Moskovan patriarkaatin kansliapäälliköksi sekä pyhän synodin jäseneksi.

Venäjän patriarkaksi

Helmikuussa 1968 Alekseista tuli metropoliitta ja kesäkuussa hänen valvontaansa kuului jo aikaisemman Tallinnan hiippakunnan lisäksi myös Leningradin ja Novgorodin hiippakunnat. Toukokuussa 1990, patriarkka Pimenin kuoltua, kirkolliskokous valitsi Aleksin Moskovan ja koko Venäjän patriarkaksi.

Syytöksiä toiminnasta Virossa

Aleksin toiminnasta Virossa ovat virolaiset tutkijat löytäneet asiakirjoja, joiden pohjalta on esitetty vahvoja syytteitä hänen toimimisesta Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun (KGP) ilmiantajana.

Neuvostomiehityksen aikana ortodoksinen kirkko venäläistettiin ja vironkielinen kirkollinen tukahdutettiin. Presidentti Arnold Rüütel on puolustanut Aleksin toimintaa ja korostanut sen olleen "torjuntavoitto" ortodoksisuuden säilymiseksi Virossa.

Poska Jaan

Syntyi 24. tammikuuta 1866 Laiuse – kuoli  7. maaliskuuta 1920 Tartossa. Oli Tallinnan kaupunginjohtaja 1913–1917 sekä Venäjän väliaikaisen hallituksen nimittämä kuvernööniä vastaavana kuvernementtikomissaarina huhtikuusta marraskuuhun 1917.

Hän järjestytti maapäivien vaalit kesällä 1917 vasemmiston toimeenpanevien komiteoiden lykkäyspyrkimyksistä huolimatta, toimi Viron Tarton rauhansopimuksen neuvotelleen virolaisen rauhanvaltuuskunnan puheenjohtajana 1920 sekä Viron ensimmäisenä ulkoministerinä kuollen kuukauden kuluttua rauhansopimuksen solmimisesta.

Pertelson Indrek

On syntynyt 21.04.1971 ja on Tallinnan Simeonin ja Hannan seurakunnan jäsen.

Indrek sai vuoden 2004 Olympialaisissa judossa pronssisen mitalin. KP Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanos myönsi Indrekille Pyhän Platonin III luokan kunniamerkin vuonna 2005 ansioistaan ortodoksisen kirkon hyväksi ja toiminnastaan esikuvana virolaiselle nuorisolle.

Pärt Arvo

Arvo Pärt on syntynyt 11. syyskuuta 1935 Paidessa ja kastettu ortodoksisessa kirkossa. Hän on aikamme merkittävimpiin luettu virolainen säveltäjä.

Pärt tunnetaan keskiaikaisista musiikkivaikutteistaan sekä niin sanotun kulkustyylin sävellyksistä. Pärt varttui Rakveressa ja opiskeli säveltämistä Tallinnassa vanhemman polven virolaisen säveltäjän Heino Ellerin oppilaana. Vuonna 1980 Pärt loikkasi silloisesta Neuvostoliitosta ja on nyttemmin asettunut Berliiniin.

Vakiintuneen taidemusiikkiyleisön ulkopuoleltakin kuulijoita saanut Arvo Pärt on luettu myös "uusyksinkertaisen" tyylin edustajaksi. Neuvostoliiton aikana hänen hengellisiä elementtejä sisältänyt tuotantonsa ei ollut taideviranomaisten suosiossa. Pärtin teosten kauneus, yksinkertaisuus ja sanoma puhuttelevat nykyajan ihmisiä. Arvo Pärtin teosten vaikutus syntyy yksinkertaisista harmonioista, usein kolmisoinnuista, ja hänen tuotantoaan luonnehtivat tasapaino, rationaalisuus ja elämän perusarvojen tiedostaminen.  Pärt nimittää omaa nykyistä musiikkityyliään tintinnabuliksi (lat. pienet kellot). Hän aloitti kyseisen tekniikkansa soveltamisen teoksissaan 1970-luvulla. Hänen uransa käsittää useita suuria tyylinmuutoksia. Suomessa säveltäjä on vieraillut muun muassa hiljentymismatkoilla Valamon luostarissa.

Teoksia:

Perpetuum mobile (1963)
I sinfonia (1964)
Kollaasi teemasta B-A-C-H (1964)
II sinfonia (1966)
Konsertto sellolle ja orkesterille Pro et Contra (1966)
Credo (1968)
III sinfonia (1971)
Alinale (1976)
Tabula rasa kahdelle viululle, preparoidulle pianolle ja kamariorkesterille (1977)
Fratres (1977)
Cantus Benjamin Britteni mälestuseks (1977)
Variatsioonid Arinu?ka tervekssaamise puhul (1977)
Peegel peeglis (1978)
Passio (1982)
Te Deum (1984)
Stabat Mater (1985)
Magnificat (1989)
2 slawische Psalmen (1984)
Stabat Mater (1985)
Festina lente (1988)
Miserere (1990)
Berliner Messe (1990)
Siluani laul (1991)
Litaania (1994)
Dopo la vittoria (1996)
I am the true vine (1996)
Kanon pokajanen kuorolle (1996)
Missa syllabica kuorolle ja uruille (1996)
Triodon (1998)
Como anhela la cierva sopraanolle ja sinfoniaorkesterille (1999)
... which was the Son of... (2000)
My heart's in the Highlands (2000)
Nunc dimittis (2001)
Littlemore Tractus (2001)
Salve Regina (2002)
Da pacem Domine (2004)
Johannes-passio

Päts Konstantin

Konstantin Päts syntyi vuonna 1874 Pärnumaalla Tahkurannassa ja kastettu Tahkurannan Jumalansynnyttäjän Kuolonuneennukkumisen kirkossa. Nuorena juristina vuonna 1901 Konstantin Päts alkoi ystävineen julkaista Teataja-lehteä Tallinnassa.

(Kuva: VYS:n kuva-arkisto)

Konstantin Päts toimi myös politiikassa, hän oli agraaripuolueen aktivisteja. Vuonna 1904 hänet valittiin Tallinnan apulaiskaupunginjohtajaksi, jossa tehtävässä hän ajoi Virolle mm. samanlaista autonomiaa kuin Suomella oli. Päts organisoi myös Pietariin lähetettävän kirjelmän, jossa vaadittiin mm. kansanedustajien valitsemista yleisillä vaaleilla, kansalaisvapauksien vahvistamista, koko Eestin ja Pohjois-Liivinmaan yhdistämistä sekä viron kielen ottamista koulujen opetuskieleksi ja maareformia.  Venäläiset viranomaiset antoivat käskyn vangita niin Pätsin kuin myös muut virolaiset aktivistit. Päts sai tietää vangitsemismääräyksestä etukäteen. Hän tiesi, että se merkitsi vankilarangaistusta, pakkotyötä ja mahdollisesti myös vielä pahempaa. Perheensä vaatimuksesta Päts pakeni Puolaan ja sieltä Sveitsiin. Paon jälkeen Päts tuomittiin kuolemaan.   

Maanpakoon Suomeen

 Sveitsistä Päts muutti Suomeen. Suojapaikan hänelle tarjosi Vihtori Alava, jonka kanssa Päts tutustui, kun tämä vieraili Virossa aiemmin samana vuonna eli 1906. Vihtori Alava asui perheineen Helsingissä, mutta hän oli hankkinut 1902 kesänviettopaikakseen neljänneksen Skobbas-tilasta Helsingin pitäjässä. Kesänviettopaikka, Mäkelän tila, sijaitsi nykyisen Vantaan alueella Hämeenkylässä, jonne Alava majoitti Konstantin Pätsin sekä tämän ystävän Jaan Teemantin, joka myös oli paennut Virosta Sveitsiin ja sieltä Suomeen.Päts oleskeli Hämeenkylässä parisen vuotta. Hän kirjoitti tuona aikana valmiiksi teoksensa Maaküsimus (1907) ja aloitti teoksen Rahvavalitsus ja omavalitsus (1908). Syksyllä 1908 Konstantin Päts siirtyi Hämeenkylästä Ollilaan, Kannakselle, lähelle Venäjän rajaa, josta käsin hän toimi pietarinvirolaisille suunnatun lehden Peterburi Teatajan toimittajana. Alavan tiedetään tavanneen Pätsin ainakin kerran vielä 1920-luvulla Virossa. Tuon aikaisen Suomen Viron suurlähettilään Reijosen mukaan vastaanotto oli lämmin. Vihtori Alava kuoli 1935.  

Takaisin Viroon

 Konstantin Pätsin kuolemantuomio muutettiin vuonna 1909 vankeusrangaistukseksi ja vuonna 1910 Päts lähti Pietariin suorittamaan hänelle määrättyä yhdeksän kuukauden eristystuomiota. Vankeusaikana Pätsin vaimo kuoli ja heidän kaksi pientä poikaansa jäivät ystävien hoivaan.Keväällä 1911 Päts vapautettiin Pietarin vankilasta, mutta hänen ei sallittu palata Viroon, vaan hänet karkotettiin Baltiasta kuudeksi vuodeksi. Päts palasi Tallinnaan ja pian perustettiin uusi sanomalehti Tallinna Teataja. Päts palasi politiikkaan. Hänet valittiin vuonna 1917 maaneuvoston toimeenpanevan elimen maahallituksen johtoon. Samana vuonna hän oli vaatimassa Venäjän muuttamista federatiiviseksi tasavallaksi, johon Viro kuuluisi autonomisena osavaltiona. Samaan aikaan Saksa oli hyökkäämässä etelästä Baltiaan ja Venäjän poliittiset olot olivat sekavat bolsevikkien saadessa yhä enemmän jalansijaa sekä valtionhallinnossa että armeijassa. Myös Virossa bolsevikit menestyivät ja valta siirtyi vähitellen paikallisilta viranomaisilta työläis- ja sotamiesneuvostoille. Sekavissa oloissa vallitsi monenlainen terrorismi: Viron kansallisia johtajia vangittiin, kirjapainoja suljettiin ja punakaarteja perustettiin.Päts ehdotti joulukuussa 1917 ensimmäisen kerran Suomen ja Viron liittymistä toisiinsa. Itsenäisyyttä aristeltiin Virossa, mutta silti vuoden 1918 alussa vanhintenneuvosto päätti, että jos Saksa miehittää Viron, se julistetaan itsenäiseksi ja näin Viro-kysymyksestä tulee kansainvälinen kysymys.   

Itsenäisyysjulistus

Viro julistettiin itsenäiseksi 24.2. 1918 ja Konstantin Päts valittiin väliaikaisen hallituksen johtoon. Heti seuraavana päivänä Saksa kuitenkin valloitti Viron. Päts pidätettiin ja hänet vietiin saksalaiselle vankileirille. Saksan mahti kesti kuitenkin vain helmikuusta marraskuuhun, jolloin saksalaiset joukot alkoivat vetäytyä Virosta. Päts palasi vankileiriltä ja Viron väliaikainen hallitus järjestäytyi uudelleen. Saksalaisten vetäytyessä puna-armeija aloitti hyökkäyksensä Viroon. Virolaiset saivat apua mm. Suomesta, josta saapui 3700 vapaaehtoista mukaan ns. Viron vapaussotaan. Merkittävää apua antoi myös brittiläinen laivasto-osasto, joka suojasi Tallinnaa.Toukokuussa muodostettiin Viron ensimmäinen varsinainen hallitus. Konstantin Päts ajoi edelleen varsin voimakkaasti Viron ja Suomen tasavallan perustamista tai ainakin liittovaltion muodostamista. Suomessa ajatus torjuttiin heti. Päts ei kuitenkaan luopunut ajatuksestaan, vaan vielä yli 20 vuotta myöhemmin hän toimitti Suomen presidentti Risto Rytille laajan ehdotuksen Viron ja Suomen unionista. Konstantin Päts toimi Viron ensimmäisen itsenäisyyden aikana viiteen otteeseen riigivanempana eli valtionpäänä. Pisimmän ajan 1933-38, jona aikana hän mm. joutui melkoiseen höykytykseen ns. vapsien taholta. Vuonna 1929 perustettu Viron vapaussotilaiden liitto, joka alun perin perustettiin ajamaan vapaussodan veteraanien etuja, alkoi 1930-luvun alussa politisoitua ja arvosteli voimakkaasti valtiollista elämää, puolueiden korruptiota ja poliittisia lehmäkauppoja

Tasavallan presidentiksi ja seurakuntalaiseksi

Vuoden 1938 alussa astui voimaan edellisvuonna hyväksytty uusi perustuslaki ja huhtikuussa Konstantin Päts valittiin Viron tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi. Pätsin tavoitteena oli poikkeusolojen jälkeen palata normaaleihin poliittisiin oloihin, mutta siihen ei ollut aikaa. Konstantin Päts liittyi jäseneksi Tallinnassa ortodoksisen  Pyhien Simeonin ja Hannan seurakuntaan, jossa hänen veljensä Nikolai oli kirkkoherrana. Vuonna 1939 toinen maailmansota oli puhkeamassa ja Viro joutui tekemään Neuvostoliiton kanssa ns. avunantosopimuksen, joka takasi Neuvostoliitolle oikeuden sijoittaa tukikohtiaan Viron maaperälle. Virolla ei juurikaan ollut muuta mahdollisuutta, sillä Neuvostoliitto oli keskittänyt Viron rajan taakse 160 000 sotilasta. Viron oma sotilasvahvuus oli vain kymmenesosa siitä. 

Karkoitus Siperiaan

 Konstantin Päts pidätettiin heinäkuun lopussa 1940 ja hänet kuljetettiin Neuvostoliittoon. Samalla vietiin mm. hänen poikansa Viktor, tämän vaimo Helgi sekä heidän poikansa Matti ja Henn, jotka olivat tuolloin 7- ja 4-vuotiaat.Helgi-Alice Pätsin kertomuksen mukaan heidät kuljetettiin Ufaan, joka on lähes 1 200 kilometriä Moskovasta itään. Helgi Päts erotettiin miehestään ja apestaan eikä hän nähnyt heitä enää sen jälkeen. Myös pojat Matti ja Henn erotettiin äidistään ja vietiin kumpikin eri lastenkotiin.Helgi Päts kuljetettiin Siperiaan Turinskin vankileirille, joka sijaitsi noin 600 kilometriä Ufasta koilliseen. Nuorempi poika Henn kuoli 7-vuotiaana Ufassa. Helgi Päts vangittiin uudestaan maaliskuussa 1950 ja kuljetettiin Kazahstaniin vankileirille, sillä hän kieltäytyi yhteistyöstä Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun kanssa. Helgi Päts palasi Viroon vuonna 1955. Hän kuoli vuonna 1988.

Rüütel Arnold

Syntynyt 10. toukokuuta 1928 Laimjalassa, Saarenmaalla ja kastettu ortodoksisessa kirkossa. Oli Neuvosto-Eestin Korkeimman Neuvoston puhemiehistön puheenjohtaja (Presidentti 1983-1992) ja Viron Tasavallan presidentti vuosina 2001–2006. 

Elämäkerta

 Käytyään maatalousopiston Rüütel työskenteli jaostonjohtajana Saarenmaan maatalousosastossa. 1957 hänestä tuli Viron karjanhoito- ja eläinlääketieteen tutkimuslaitoksen koetilan karjatalouden pääasiantuntija ja sen jälkeen koko tutkimuslaitoksen johtaja. 1963–1969 hän oli Tarton valtiontilan johtaja. Hänet valittiin 1969 Viron maatalousakatemian rehtoriksi, mutta samalla hän harjoitti myös aktiivista tieteellistä tutkimustyötä. 1977 alkaen hän oli eri tehtävissä valtion viroissa ja lainsäädäntöelimissä. Vuonna 1983 hänet valittiin Neuvosto-Eestin korkeimman neuvoston puheenjohtajaksi. Hänellä oli merkittävä rooli Viron itsenäisyysjulistuksen valmistelussa ja vahvistamisessa. 

Neuvostoliiton mureneminen 

16. marraskuuta 1988 julkistettu asiakirja pani alulle Neuvostoliiton murenemisen. Rüütel tuli maailmalla tunnetuksi Viron itsenäisyyden puolustajana selkkauksessa Moskovan keskushallinnon kanssa. 1990 maaliskuussa hänet valittiin taas korkeimman neuvoston jäseneksi ja neuvoston ensimmäisessä istunnossa myös sen puheenjohtajaksi. Viron silloinen korkein valtaelin hyväksyi päätöksen Viron uudesta valtiollisesta asemasta. Toukokuussa 1990 maan uudeksi viralliseksi nimeksi tuli Viron tasavalta, ja Rüütel oli Viron korkeimman neuvoston puheenjohtaja lokakuuhun 1992 asti. Hänen aloitteesta perustettiin 12. toukokuuta 1990 Baltian maiden neuvosto, jolla oli itsenäisyystaistelun kannalta merkittävä rooli Baltian maiden yhteisrintaman luomisessa. 20. elokuuta 1991 Viron korkein neuvosto teki päätöksen Viron itsenäisyydestä, ja jo 17. syyskuuta 1991 Viro hyväksyttiin YK:n täysivaltaiseksi jäseneksi. Rüütelillä on läheiset yhteydet Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Aleksi II:een, jotka hän loi Aleksin ollessa Tallinnan metropoliittana.

Rüütel oli Viron itsenäisyyten johtaneina vuosina Viron valtion johtaja. Hänellä oli merkittävä rooli kansan keskittämisessä taisteluun yhteisen päämäärän puolesta. 

Tutkimustyötä

 Valtion johtamisen ohella Rüütel jatkoi tieteellistä tutkimustyötään, jonka tuloksena oli tohtorinväitöskirja vuonna 1991. Rüütel on yhdysvaltalaisen Bentley Collegen kunniatohtori. Häneltä on ilmestynyt sekä Virossa että ulkomailla yli sata tieteellistä artikkelia. 

Jälleen politiikan huipulle

 Vuonna 1992 hän oli ehdolla Viron presidentiksi ja sai 43 prosenttia äänistä. Vuonna 1995 hänet valittiin ennätyksellisellä äänimäärällä Riigikogun jäseneksi ja sen jälkeen Riigikogun varapuhemieheksi. 1994–2001 hän oli keskustaoikeistolaisen Maakansan puolueen puheenjohtaja. Vuodesta 1999 puolueen nimi oli Viron kansanliitto. Valitsijamiesraati valitsi Rüütel valittiin 21. syyskuuta 2001 Viron presidentiksi. 

Luonnonsuojelu lähellä sydäntä 

Rüütel toimi 1981–1988 luonnonsuojelua ja ympäristökasvatusta edistävän Viron luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana. 1989 hänet valittiin sivistyselämää edistävän Forselius-seuran puheenjohtajaksi. 1993 Rüütelistä tuli maailmanlaajuisen Vihreä risti -liikkeen Viron kansallisen järjestön presidentti. Järjestö on toiminut sen puolesta, että Viron alue saataisiin puhdistetuksi neuvostoarmeijan maahan jättämistä saasteista ja että Viro säilyisi jälkipolville puhtaana ja luontoystävällisenä. Niin ikään sen tehtävä on Viron yli 3 500 kilometriä pitkän rantaviivan kunnostaminen sekä pienten satamien kunnostaminen ja perustaminen.