Ortodoksisten kirkkojen johtajat koolla Konstantinopolissa
15.10.2008 Ortodoksisten kirkkojen johtajien kiertokirje .
Konstantinopolissa kokoontuneet maailman ortodoksisten kirkkojen päämiehet allekirjoittivat lauantaina 11.10. ekumeenisen patrikarkaatin keskuksessa yhteisen julistuksen. Apostoli Paavalin juhlavuoden kunniaksi laaditussa kiertokirjeessä painotetaan yhteisiä ponnistuksia kansojen välisen ykseyden rakentamiseksi, ympäristön suojelemiseksi, kristillisen lähetystyön vahvistamiseksi sekä rikkaiden ja köyhien elintasoerojen korjaamiseksi.
Ortodoksisten kirkonjohtajien kokous päättyi sunnuntaina ekumeenisen patriarkaatin keskuksessa toimitettuun liturgiaan. Suomen ortodoksisen kirkon delegaatiota Konstantinopolissa johti Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo. Delegaatioon kuuluvat Joensuun piispa Arseni ja arkkipiispan teologinen sihteeri Jyrki Härkönen.
Ortodoksisten kirkkojen johtajien kiertokirje
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
1. Me ortodoksisten paikalliskirkkojen johtajat ja edustajat olemme kokoontuneet Jumalan armosta meistä ensimmäisen, ekumeenisen patriarkan Bartolomeoksen kutsusta ja johdolla Ekumeenisen patriarkaatin keskukseen Fanariin 10.-12. lokakuuta 2008. Kokoontumisemme järjestetään kansojen apostoliksi kutsuttavan pyhän apostoli Paavalin juhlavuoden kunniaksi.
Olemme veljellisessä rakkaudessa halunneet unohtaa erimielisyytemme, neuvotelleet ortodoksista kirkkoa koskevista asioista, osallistuneet juhlallisuuksiin ja päättäneet kokoontumisemme yhteiseen eukaristiaan ekumeenisen patriarkaatin kaikkeinpyhimmässä kirkossa tänään, Nikean VII ekumeenisen kirkolliskokouksen isien sunnuntaina, 12. lokakuuta 2008. Näiden päivien aikana meitä on vahvistanut kansojen apostolin saama jumalallisen kaitselmuksen totuus, joka teki hänestä Jumalan suuren ”valitun astian” (Apt. 9:15) ja apostolisen pappeuden kirkkaan mallin koko kirkolle. Ortodoksinen kirkko ympäri maailmaa kunnioittaa apostolia kuluvana Herran vuonna ylentäen hänet uskoville esimerkiksi uskomme todistamisesta nykyaikana sekä ”lähellä, että kaukana oleville” (Ef. 2:17).
2. Ortodoksiselle kirkolle on kasvanut sen kaksituhatvuotisen historian kuluessa, niin rauhallisina kuin vaikeinakin aikoina, ymmärrys kansojen apostolin opetuksen luotettavaan tulkintaan. Siksi kirkko voi ja sen täytyy korostaa tämän päivän maailmalle opetusta ihmiskunnan ykseyden palauttamisesta Kristukseen ja Hänen pelastustyönsä yleismaailmalliseen ulottuvuuteen. Tämän kautta maailman jakaantumiset voitetaan ja kaikkien ihmisten yhteenkuuluvuus vahvistetaan.
Pelastussanoman uskollinen noudattaminen edellyttää ortodoksisen kirkon sisäisten ristiriitojen korjaamista. Tämä tapahtuu luopumalla menneisyyden kansallisista, etnisistä ja ideologista vastakkainasetteluista. Vain tällä tavalla sanalla ”ortodoksinen” on oikea vaikutus modernissa maailmassa.
3. Apostoli Paavalin opetuksen ja työn innoittamina me alleviivaamme ensimmäiseksi kirkon lähetystyön tärkeyttä ja meidän kaikkien todistusta Herran jäähyväiskäskyn mukaan: ”te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka” (Apt. 1:8). Evankeliumin julistaminen Jumalan kansalle ja myös niille, jotka eivät usko Kristukseen on kirkon tärkein velvollisuus. Tuota velvollisuutta ei pidä toteuttaa aggressiivisesti käännyttämällä, vaan rakkaudella, nöyryydellä ja jokaisen yksilön identiteettiä ja kulttuuritaustaa kunnioittaen. Kaikkien ortodoksisten kirkkojen on kanonista järjestystä kunnioittaen edesautettava tätä lähetysnäkyä.
4. Kristuksen kirkko työskentelee verkostoituneessa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Tästä huolimatta vieraantumisen, jakaantumisten ja selkkausten määrä eri puolilla maailmaa on nousussa. Kristillisestä näkökulmasta nämä kaikki ovat merkkejä ihmisen vieraantumisesta Jumalasta. Sosiaalisten rakenteiden tai tapojen muutos ei riitä parantamaan tätä tilaa. Kirkko korostaa johdonmukaisesti sitä, että synti voidaan voittaa vain Jumalan ja ihmiskunnan yhteistyöllä.
5. Näissä olosuhteissa ortodoksisen kirkon on syiden osoittamisen ohella osallistuttava taisteluun ihmiskunnan lisääntyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Kansallinen, etninen, ideologinen ja uskonnollinen vastakkainasettelu luo vaarallista epäjärjestystä niin ihmiskunnan ykseyden kuin ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen. Tämän vuoksi ihmisen pyhyydestä on tullut vain yksilöllisyyttä korostavaa, ja hänen suhteensa pyhää luomakuntaa kohtaan on alistettu yksilöllisyyden mielivallalle ja väärinkäytölle.
Maailman jakaantuminen on tuonut epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa niin yksilöiden kuin kansojen elämään. Miljoonat ihmiset ovat joutuneet elämään kurjuudessa ilman peruselintarvikkeita. Se on aiheuttanut massiivista väestön muuttoliikettä, synnyttänyt kansallista, uskonnollista ja yhteiskunnallista syrjintää sekä selkkauksia ja uhkaa myös yhteiskuntien yhtenäisyyttä. Seuraukset ovat yhä vaarallisempia, koska epäoikeudenmukaisuus on yhteydessä uhkaan sekä ympäristön, että koko ekosysteemin tuhoutumisesta.
6. Ortodoksiset kristityt jakavat vastuun maailman kriisistä kaikkien muiden uskovien ja ei-uskovien kanssa, koska myös he ovat välinpitämättömästi ja kuulematta uskon sanaa suostuneet ihmiskunnan suuriin vääriin valintoihin. Heillä on näin myös velvollisuus auttaa maailman hajaannuksen hoidossa.
Kristillinen opetus ihmisen ja pyhän luomakunnan ykseydestä ilmenee Kristuksen pelastustyön salaisuudessa ja se muodostaa perustan tulkinnalle Jumalan ja maailman suhteesta.
7. Monille nykyaikaisille valtioille on tyypillistä uskonnon sulkeminen ulos yhteiskunnan julkisesta elämästä. Periaate maallikkovaltiosta voidaan säilyttää, mutta sen perusteella ei voida hyväksyä uskonnon rajaamista ulkopuolelle julkisen elämän piiristä.
8. Rahoituskriisi kasvattaa dramaattisesti kuilua rikkaiden ja köyhien välillä. Kriisin syynä on yleensä maaninen keinottelu ja vallan tavoittelu, jolla ei ole ihmistä palvelevaa päämäärää. Elinkykyinen talous yhdistää tehokkuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden.
9. Ortodoksinen kirkko on välttänyt ottamasta kantaa jokaiseen uskon ja luonnontieteen suhdetta analysoivaan kysymykseen. Tutkimuksen vapaus on ortodoksisesta näkökulmasta Jumalan lahja ihmisyydelle. Samaan aikaan ortodoksisuus kuitenkin alleviivaa joissakin tieteellisissä saavutuksissa olevia, kätkettyjä vaaroja. ”Tiedon” ja tieteen rajat eivät ole välttämättä samoja. ”Tieto” on tarpeellista vapauden rajojen löytämisessä ja tieteen hedelmien hyödyntämisessä itsekeskeisyyttä rajoittamalla ja ihmispersoonan arvoa kunnioittamalla.
10. Ortodoksinen kirkko korostaa, että teknologinen ja taloudellinen kehitys ei saa johtaa ympäristön tuhoutumiseen ja luonnonvarojen loppuunkuluttamiseen. Aineellisen ahneuden tyydyttäminen johtaa ihmissielun ja ympäristön turmeltumiseen. Emme saa unohtaa, että maapallon luonnonrikkaudet eivät ole ihmisen omaisuutta, vaan ensisijaisesti Jumalan luomaa: ”Herran on maa ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja ne jotka siinä asuvat” (Ps. 23:1). Meidän pitää muistaa, että Jumalan meille suomat luonnonvarat on tarkoitettu sekä meille, että tuleville sukupolville.
11. Tuemme vahvasti kaikkien selkkausten rauhanomaista ja oikeudenmukaista ratkaisua. Tervehdimme Venäjän ja Georgian kirkkojen veljellistä yhteistyötä maiden välisen sotilaallisen selkkauksen aikana. Nämä kaksi kirkkoa toimivat sovinnon hengessä. Toivomme, että näiden kirkkojen pyrkimykset edesauttavat sotilasoperaatioiden traagisten seurauksien korjaamista ja kansojen pikaista sovinnontekoa.
12. Perhe- ja avioliittoinstituutio on kriisissä maailman muun epäjärjestyksen mukana. Vaikka ymmärrämme nykyisyyden tuomat monimuotoiset sosiaaliset ongelmat, on kirkon löydettävä keinoja tukeakseen ja rohkaistakseen nuoria ja suuria perheitä.
Käännämme ajatuksemme erityisesti nuoriin ihmisiin, kutsuaksemme heitä osallistumaan aktiivisesti kirkon sakramentaaliseen, sosiaaliseen ja missionääriseen pyhittävään elämään. Nuorten ongelmat ja toiveet ovat kirkon ongelmia ja toiveita, koska nuoret ovat kirkon nykyisyys ja tulevaisuus.
13. Tietoisina edellä mainituista ongelmista ja työskennellen niiden korjaamiseksi, me kaikkien pyhimpien ortodoksisten kirkkojen johtajina ja edustajina – ”Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet” (1. Kor. 4:1) ¬– julistamme ja vakuutamme tältä ensimmäisenä vertaistensa joukossa olevalta Konstantinopolin piispanistuimelta:
- Toimivamme asemamme ja velvollisuutemme mukaisesti Isien uskossa ja ykseydessä. ”Siinä uskossa, joka pyhille on kertakaikkisesti annettu” (Juud. 3), yhteisen jumalallisen eukaristian ja kirkon hallinnon kanonisen järjestelmän uskollisessa hengessä. Tämä tapahtuu sovittelemalla rakkauden ja rauhan hengellä kaikki keskinäisissä suhteissamme syntyvät ongelmat.
- Halumme korjata pikaisesti ne kanoniset poikkeukset, jotka ovat syntyneet historiallisista olosuhteista tai pastoraalisista vaatimuksista esimerkiksi ortodoksisen diasporan alueelle. Valmiutemme hoitaa kanoniset ongelmat luopumalla ortodoksiselle eklesiologialle vieraista vaikutteista. Otamme iloiten vastaan ekumeenisen patriarkaatin ehdotuksen kutsua kokoon tätä aihetta koskevan yleisortodoksisen neuvottelun vuoden 2009 aikana. Tervehdimme myös pyhän ja suuren synodin valmistelujen jatkamista. Rhodoksella yleisortodoksisessa neuvottelussa hyväksytyn ohjeistuksen mukaisesti valmisteluun kutsutaan mukaan kaikki autokefaaliset kirkot.
- Valmiutemme jatkaa vaikeuksista huolimatta teologisia keskusteluja muiden kristittyjen kanssa ja uskontojenvälisiä keskusteluja erityisesti juutalaisuuden ja islamilaisuuden kanssa. Toimimme näin, koska tiedämme, että dialogi on tänä jakaantumisen aikana ainoa tie uskonnollisen hajaannuksen poistamiseksi sekä rauhan ja ykseyden enentämiseksi.
- Tukemme ekumeenisen patriarkaatin ja muiden ortodoksisten kirkkojen aloitteelle ympäristön suojelemiseksi. Tämän päivän ekologinen kriisi johtuu sekä hengellisistä että eettisistä syistä. Kirkon velvollisuus on pyrkiä hengellisin keinoin Jumalan luomakunnan suojelemiseen ihmisen ahneudelta. Vahvistamme syyskuun ensimmäisen, kirkkovuoden ensimmäisen päivän, muistopäiväksi, jolloin kannetaan erityisiä rukouksia Jumalan luomakunnan suojelemiseksi. Tuemme ympäristöaiheiden käsittelyä myös katekumeeniopetuksessa, saarnoissa ja kaikessa muussa pastoraalisessa toiminnassa, kuten jossain on jo tapana.
- Päätöksen jatkaa toimenpiteitä ortodoksisen bioetiikan kysymyksiä käsittelevän komitean perustamiseksi, koska maailma odottaa näihin kysymyksiin ortodokseilta näkökulmaa.
Kertoen nämä asiat ortodoksisille kristityille ihmisille ympäri maailman ja koko maanpiirille rukoilemme ”taas ja taaskin”, että rauha, oikeus ja Jumalan rakkaus voisi lopulta vallita ihmisten elämissä.
”Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa” (Ef. 3:20-21). Aamen.
Fanarissa 12. lokakuuta 2008
+ Konstantinopolin Bartolomeos
+ Alexandrian Teodoros
+ Antiokian Ignatios
+ Jerusalemin Theofilos
+ Moskovan Aleksei
+ Montenegron Amfilohije (edustaen Serbian kirkkoa)
+ Transylvanian Laurentiu (edustaen Romanian kirkkoa)
+ Vidinin Dometian (edustaen Bulgarian kirkkoa)
+ Zugdidin Gerasimos (edustaen Georgian kirkkoa)
+ Kyproksen Krysostomos
+ Ateenan Hieronymos
+ Wrocławin Jeremiasz (edustaen Puolan kirkkoa)
+ Tiranan Anastasios
+ Tsekin ja Slovakian Kryztof - OT
|
